Arvosteluraportti: Starfinder

Minä olen Paizo Publishing-roolipelijulkaisijan luoman Pathfinder-roolipelin suuri ystävä. "Ystävä" itseasiassa tuntuu melkein vähättelyltä; minä rakastan Pathfinderia. Se on pelinä hauska ja loputtoman täynnä vaihtoehtoja ja kustomointia josta minä pidän, sen visuaalinen ulosanti on inspiroivaa ja parhaimmat roolipelimuistoni ovat tämän pelin äärellä. Ja ennen kaikkea, minä rakastan Golarionia pelimaailmana. Tiedän että monet fanit tykkäävät pelata omissa maailmoissaan tai vanhoissa klassikoissa kuten Faerunissa tai Greyhawkissa, mutta Golarion on minulle "sitä jotakin." Se sisältää niin paljon elementtejä ja ideoita joista minä pidän: tiskiallas-fantasiaa jossa eri maiden kulttuureita ja historiaa ollaan käytetty inspiraationa, jossa mythos on syvä ja täynnä yksityiskohtia, diversiteetiltaan rikas ja monipuolinen maailma ja monia muita syitä.

Siispä kun Paizo ilmoitti tekevänsä scifi-spinoffin Pathfinderista, olin hyvin innoissani. Tämä tyyli siirrettynä tulevaisuuteen, käyttäen scifin mahdollisuuksia uusien ideoiden tutkimiseen ja koko universumin potentiaalin käyttämiseen- kyllä, tätä olen halunnut vaikken sitä tiennytkään. Ja nyt, olen saanut käsiini vihdoinkin tämän pelin sääntökirjan ja olen tutustunut siihen tarkemmin-tänään on arvosteluraportissa Starfinder!

Starfinder

Starfinder on Paizo Publishingin scifi-roolipeli, joka toimii spinoffina firman menestyneelle Pathfinder-pelille. Starfinder tapahtuu samassa pelimaailmassa tulevaisuudessa, ja monet sen elementeistä ovat pysyneet samana, joskin muutosta on tapahtunut paljon. Tämä sopii kuvaukseksi myös pelin mekaanisesta osuudesta, ja Starfinder tuntuu välillä melkein eräänlaiselta Pathfinderin ja Dungeons & Dragonsin 5. laitoksen symbioosilta. Tämä toimii, mutta osa ratkaisuista aiheuttaa hieman askarrusta. Starfinder on tyyliltään avaruusooppera Guardians of the Galaxyn, Mass Effectin ja Star Warsin tapaan, jossa tiede, magia ja pseudotieteet yhdistyvät yhdeksi värikkääksi ja luovaksi paketiksi.

Ulkonäkö

Heti alkuun, kirjojen painossa on selkeästi ollut ongelmia. Oma kirjani menee vaihtoon selän hajottua. En kuitenkaan pistä tätä arvostelussani isoon huomioon, sillä kirja on itsessään upea teos. Sen sivut ollaan laadittu kuin jonkun futuristisen datatabletin mukaan, käyttäen tummansinisiä reunoja valkoiseen taustan kanssa saavuttaakseen selkeään, mutta silmiinpistävään lopputulokseen. Näissä sivupalkeissa on myös selkeästi ilmoitettu missä osiossa kirjaa ollaan. Luvut alkavat komeilla koko aukeaman kuvilla jotka näyttävät aina jotenkin aiheeseen kuuluvaa scifitaidetta; loputtomia galakseja, sankareita juoksemassa räjähtävän aluksen käytävillä voitonriemuisesti, värikkäitä ja mielikuvitusta innoittavia planeettoja joidenka yksityiskohdat ovat huikeita. Kannen kuvassa ollaan painostettu yksinkertaisuuteen ja kirjan monipuolisuuden esittelyyn; kannes seikkailevat ikoniset sankarit Navasi, Obozaya, Iseph ja Quik. Sankareista kaksi ensimmäistä ovat naisia, androidi Iseph on muunsukupuolinen, Obozaya ja Quik tarjoavat hyvin ei-ihmismäiset hahmot ja ketään hahmoista ei olla seksualisoitu kanteen outoon asentoon tai paljastaviin vaatteisiin. Kansitaiteilija Remko Troost ansaitsee aplodit.

Kirjassa on kymmenisen eri kuvittajaa, ja suurin osa heistä tekee hyvää työtä kuvituksen kanssa. Taiteessa näkyy juurikin modernimman avaruusoopperan kuten aikaisemmin mainitsemani Mass Effectin ja Guardians of the Galaxyn vaikutukset. Kulunutta pintaa ja futuristista muotoilua yhdessä, avaruushaarniskoita ja fantasian viittoja ja kaapuja yhdessä, luoden kuvan mystisestä mutta modernista maailmasta. Ratkaisu käyttää suurilta osin uusia kuvittajia Starfinderissa sen sijaan että käytettäisiin vanhoja luottotaitelijoita Pathfinderista oli hyvä, joskin minun on hieman ikävä Wayne Reynoldsin kuvituksia. Reynolds jakaa mielipiteitä, mutta tämän sisäkuvitukset ovat usein olleet hyviä sitomaan kirjan taidetyyliä kasaan.

Pelimaailma

Kuten saatoitte aikaisemmasta purkautumisestani päätellä, olen suuri Golarion-fani. Siispä paperilla voisi luulla, että päätös Golarionin täydellisestä poistamisesta Starfinderin universumissa olisi päätös josta en pitäisi. Päinvastoin, mielestäni se oli loistava päätös, mahdollisuus puhtaalta pöydältä aloittamiseen, vanhojen ideoiden unohtamiseen ja aidon mysteerin luomiseen uutta pelimaailmaa varten. Starfinder sijoittuu Golarionin tulevaisuuteen, mutta kuinka pitkälle tulevaisuuteen on mysteeri kaikille. Vanhimpienkin olentojen sekä tarkempienkin arkistojen tapauksessa kukaan ei muista mihin Golarion katosi. Tähän on syynä parin vuosisadan takainen selittämätön, universaalinen muistinmenetys ja tiedottomuuden aika nimeltä Aukko (Gap) josta ei tiedetä mitään, saatikka sitten sitä mitä oli ennen Aukkoa. Historia on täynnä joko aukkoja tai järjettömiä ristiriitoja, ja useimmat eivät edes välitä historiasta, vaan koittavat jatkaa elämäänsä, luoden tulevaisuutta itselleen.

Kuten useimmissa scifimaailmoissa, Starfinderissa on planeettojen ja kansojen liitto joka muodostaa pelaajarotujen kirjon sekä jonkinlaisen selkärangan sivistykselle. Liittomaailmat (Pact Worlds) organisoituivat yhteisen uhan edessä tulevien sotien aikana. Liittomaailman keskuksena on Absalomin avaruusasema, suunnaton keinomaailma joka toimii neutraalina maana kaikille Liiton kansoille. Kansoista puheen ollen, voisin hieman puhua niistä. Tietysti on ihmiset, kaikkialle levittäytyneet uranuurtajat jotka hallitsevat Absalomia. Androidit ovat keinotekoisen orjakansan jälkeläisistä muodostuva kansa, jotka syntyvät aikuisina tankeissa ja heidän elämänsä on sielujen kiertokulkua ruumiiden välillä. Lashuntat ovat eräänlaisia "avaruushaltioita" joidenka yliluonnollinen kauneus ja kyvyt aiheuttavat ihailua ja pelkoa. Veskit ovat Veskariumin keisarikunnan liskokansa, jonka sotaisa kulttuuri kamppaili Liittomaailmoja vastaan takavuosina. Ötökkärotu Shirrenit olivat ennen osa suurta Parvea, kunnes he saivat oman tahtonsa ja alkoivat elää individualistista elämäänsä ympäri galaksia. Ysokit ovat ympäri galaksia levittäytynyt innokas ja älykäs, joskin hieman aliarvioitu jyrsijöiden rotu ja enigmaattiset Kasathat ovat toisesta tähtijärjestelmästä tulleita filosofi-sotureita, jotka asuvat suunnattomassa keinomaailmassa. Tämän lisäksi on perinteiset D&D:n rodut kuten haltiat, puolituiset ja kääpiöt, mutta kotimaailma Golarionin kadottua ovat he huomattava vähemmistö galaksissa. Maailma on muuttunut, ja niin myös voimien tasopaino.

Lashunta, androidi, vesk, ihminen, shirren, kasatha ja ysoki edessä.

Tämän lisäksi on pieni liuta faktioita, jumalia, planeettoja, uhkia, skenaarioita ja mahdollisia seikkailujen aloituskohtia. Merkittävin näistä on varmastikkin Tähdenetsijät (Starfinder Society), futuristinen versio Tiennäyttäjistä, Pathfinderin tutkimusmatkailijoiden järjestölle. Mukana on myös muita Golarionista selviytyneitä järjestöjä kuten avaruusrosvoista koostuvat Vapaakapteenit ja lain ja järjestyksen synkät vartijat Hornanritarit. Mutta mukana on myös täysin uusia faktioita, kuten kybertekniikkaa korostava Augmented ja planeettojen ja ekosysteemien neitseellisyyttä suojelevat Xenovahdit. Niille jotka rakastavat yksityiskohtaisia ja monimuotoisia roolipelimaailmoja joihin sukeltaa sisään, Starfinder on täynnä hyviä ideoita ja hauskoja scifi-ideoita, joidenka kautta omaa peliä voi lähteä rakentamaan. Taustamateriaalit tekevät pelimaailman tutuiksi uusille pelaajille ja taasen auttavat luomaan omia hahmoja jotka tuntuvat kuuluvan tähän maailmaan ja sen narratiiviin. Kaikki roolipelaajat eivät perusta valmiiksi luoduista, yksityiskohtaisista maailmoista, mutta taaskaan nämä elementit eivät ole kiinnitetty mitenkään pelimekaniikkaan, vaan ovat puhtaasti maustetta ja mahdollisuuksia käyttää oman valinnan mukaan.

Pelimekaniikka

Kuten viime arvosteluni tapauksessa, en taaskaan ole päässyt testaamaan peliä vielä ennen tätä arvostelua. Mutta koska on kyseessä d20-systeemi, ei mekaniikka sinänsä vaadi sen suurempaa tutustumista. Sen sijaan keskityn tässä pariin merkittävään muutokseen säännöissä verratuna Pathfinderiin. Mekaniikoita ollaan monessakin kohtaa suoraviivaistettu; perushyökkäys-bonus (base attack bonus) ei jakaudu korkeammilla tasoilla useammiksi hyökkäyksiksi, vaan kaikilla on pelin alusta lähtien mahdollisuus hyökätä kierroksessa useamman kerran, joskin huomattavalla haitalla. Kykyjen (Skills) määrää ollaan vähennetty, sisältäen vanhoja taitoja eri kattotermien alle. Esimerkiksi kyky "Athletics" sisältää kiipeämisen, uimisen ja hyppäämisen. Samoin Taito (feat)-puita ollaan karsittu samaan henkeen. Loitsuissa näkyy myös samanlaista ajattelua; enään ei ole viittä erilaista pelkoloitsua tai parannustaikaa tasojen noustessa, vaan yksi pohjaloitsu jonka teho nousee riippuen siitä, minkä tasoisena sen loitsii. Nämä ideat nojaavat paljon D&D:n 5. laitoksen ideoihin, jossa pelistä ollaan tehty suoraviivaisempi ja vähemmän vaihtoehtoja pursuava, joka madaltaa pelaajakynnystä huomattavasti.

Pelaajaluokat ansaitsevat myös huomionsa, sillä tämä on se osuus jossa vaihtoehdot taasen ovat tarjolla tyylikkäästi. Pelistä löytyy 7 hahmoluokkaa; karismaattinen ja improvisoiva lähetti (envoy), erilaisten tekoälyjen kanssa askaroiva mekaanikko (mechanic), taikavoimia ja jumalaista mahtia kanavoiva mystikko (mystic), salamyhkäinen ja hienovarainen monitaituri operatiivi (operative), tähtien elämän syklistä voimansa saava solaari (solarian), aseiden ja haarniskoiden mestari sotilas (soldier) ja teknologian ja taikuuden häilyvää rajaa kulkeva teknovelho (technomancer). Näiden sisältä löytyy sitten erikoistumisia ja tyylejä, jotka antavat erilaisia voimia ja taitoja eri tyylistä peliä varten. Sotilas voi olla tarkka-ampuja tai henkivartija, solaari voi tehdä auringon voimasta joko aseen tai panssarin ja mekaanikko voi joko väkertää erilaisia drooneja tai parannella omaa aivokuortaan. Tämän lisäksi jokaisella hahmolla on teema (theme), joka värittää hahmon osaa pelissä ja antaa pelimekaanisia etuja teeman mukaisesti; palkkasoturi saa lisäystä voimaan, mutta xenoetsijä saa lisäystä karismaan jne. Näiden työkalujen avulla voi rakentaa erilaisia hahmoja pitkään myös pelimekaanisesti.

Mutta kaikki muutokset eivät ole yhtä positiivisia. Ase-ja haarniskapuolella tehdyt ratkaisut ovat suurilta osin hämmentäviä. Starfinderista löytyy hyvin kattava kokoelma erilaisia aseita; laserkivääreitä, plasma-aseita, liekinheittimiä, lasermiekkoja ja muita tuhon välineitä. Mutta iso osa näistä on lukittu tasojen taakse. 1. tason hahmoille on vaihtoehtoja vain kourallinen, ja asevalikoima laajenee tasojen noustessa. Tämä on hyvin videopelimäinen ratkaisu, joka ei varmasti miellytä monia pelaajia. Edit: Tämä on tarkemman syynäyksen perusteella vaihtoehtoinen optio, eli pelinjohtaja voi hylätä tämän vaihtoehdon. Siitä nouseekin sitten kysymys, miksi tällainen on edes olemassa? Tämä ei sinänsä eroa kuin rakenteellisesti aiemmasta systeemistä- Pathfinderissa paremmat aseet olivat lumottuja ja kalliita, joten rahaa pelaajilla ei ollut kuitenkaan niitä ostaa kuin myöhemmin. Mutta tämä tuo lähinnä outoutta pelimaailmaan- mitenkä tämä näkyy maailman ase-ja tavarakaupoissa? Ovatko asekaupat maagisen tyhjiä pelin alussa? Onko pelimaailman sisällä jokin mittari joka määrittää mitä hahmot voivat ostaa? Kun pelimekaniikka alkaa hajottamaan pelimaailman logiikkaa, on jotain muutosta tehtävä pelimekaniikkaan. Paperilla avaruusalusten taistelut näyttävät ihan ookoolta, mutta kuulemani mukaan siinä on hieman ongelmia. Kuten aiemmin sanoin, en ole päässyt vielä pelaamaan ja näkemään sääntöjen toimivuutta käytännössä. Onko laseraseiden vahinkonopat liian pieniä, kestävätkö taistelut liian kauan ja onko avaruustaistelut silkkaa onnenkauppaa- nämä ovat kysymyksiä, jotka odottavat vielä vastausta.

Lopputulos

Joskus avaruusoopperat saavat osakseen kritiikkiä, että ne harvoin seuraavat tieteisfiktion sääntöjä. Tällä tarkoitan sitä, että ne keskittyvät usein toimintaan ja melodramaattiseen tarinankerrontaan sen sijaan, että ne tutkiskelisivat ihmisen suhdetta teknologiaan ja futuristiseen kehitykseen. Mielestäni tämä ei ole ihan reilua. Guardians of the Galaxy on ehkä paras esimerkki avaruusoopperasta joka on täynnä subtekstiä ja joka käyttää scifi-elementtejä kertoakseen hyvin humaanin tarinan perheestä ja kuinka se muokka meitä. Starfinder ei ole yhtä kunnianhimoinen, eikä yllä potentiaalisessa neroudessaan aiemmin arvioimani Sotakarjujen tasolle. Mutta siinä on selkeä teema, joka näkyy sen maailmasta ja hahmoista, kiteytyen Absalomin avaruusaseman ja Aukon ympärille. Starfinderin maailma on syystä jatkumoa Pathfinderin maailmalle, sen sijaan että se olisi kokonaan erillinen pelimaailma eri elementteineen.

Kuten kirja itse toteaa, historia on rikki. Mitä tapahtui sille mistä me tulemme, miksi näin tapahtui, mikä tämän aiheutti- nämä ovat kysymyksiä, joita esitetään alati. Mutta samaan aikaan on niitä, jotka eivät pohdi menneisyyttä vaan sitä mitä he voivat tehdä nyt. Starfinderin maailma on rakentunut identiteettikysymuysten varaan. Tämä näkyy niin historiassa, faktioissa kuin myös roduissa. Shirrenit ovat vapautuneet tuhoisasta parvimielestä, ja nyt etsivät individuaaleina omaa paikkaansa ja omia mielihalujaan galaksista. Androidit syntyvät uudelleen kehoihin jotka eivät välttämättä ole biologisesti yhtä heidän sielujensa kanssa. Vesk-soturit koittavat nyt löytää paikkaa rauhaisammasta galaksista, jossa ei ole enään tarvetta jatkuville sodille. Absalomin avaruusasema on kaiken keskiössä, neutraali maaperä jossa kuka tahansa voi koittaa rakentaa itseään uudestaan, ilman kodin tai kulttuuripohjan halveksuntaa. Kaiken pahuuden, kaaoksen, sekasorron ja tuhon aikojen keskellä, Starfinder on hyvin utopistista filosofiaa esittävä peli. Maailma ei ole täydellinen, mutta me voimme tehdä siitä sellaisen. Pathfinderissa elettiin kadotettujen enteiden aikaa, jolloin jumalaiset ennustukset ja lupaukset olivat rikottu ja vain kuolevaiset voisivat saada maailman järjestykseen. Starfinderissa historiaa ei ole, joten sen luominen on sinun käsissäsi. "If nothing we did matters- everything we do NOW matters." Starfinder ei ole täydellinen peli, ja sen suunnitteluvirheet voivat pistää vastaan pelitilanteissa pahasti, mutta se on silti erinomainen tuotos. Kaunis ulkoasu, mielikuvituksellinen ja värikäs maailma sekä hienosti rakennettu pohja seikkailuille antaa hyvät ohjakset niin pelaajille kuin pelinjohtajillekin, ja en malta odottaa että pääsen itse tutustumaan pelipöydän ääressä Starfinderin maailmaan. Starfinder on saatavilla nyt sekä kirjana että PDF:nä Paizon verkkokaupasta ja jälleenmyyjiltä.

Atte T